Lähdeluettelo
Markku Kuisma, Kuparikaivoksesta suuryhtiöksi. Outokumpu 1910–1985. Outokumpu Oy 1985.
Sinkistä se alkoi. Lampinsaaren kyläkirja. Lampinsaaren kyläyhdistys ry. 2001.
Vihannin kirja I. Vihannin kunta 1979.
Vihannin kirja II. Vihanti 450 vuotta. Vihannin kotiseutuyhdistys 2016.
Tekijät
Teksti: Petri Isoniemi
Kuvat: Pilvi Hankonen, Emilia Kitusuo ja Iines Hyppönen
Sivut: Rauna Rahko
Yksi ratkaisu vaikeassa tilanteessa oli hakea EU:n tukea. Vihannin Ilveskorvessa järjestetty tiedotustilaisuus oli aluksi pettymys yleisölle, koska asiantuntija käytti paljon erikoistermejä, joita yleisö ei tuntenut.
”Meillä oli joka kylällä Vihannissa nainen puheenjohtajana. Me päätimme, että otamme asiasta selvää”, Maija kertoo.
Lampinsaariset onnistuivat saamaan EU:n rahoitusta kylänsä toiminnan elvyttämiseksi, jolloin ensimmäinen toimenpide oli paviljongin rakentaminen.
Lampinsaari vilkastuu kesäisin
Lampinsaari vilkastuu kesäisin
Tiheästi rakennettu Lampinsaaren kylä muistuttaa asemakaavaltaan pientä kaupunkia.
Lampinsaaressa liikkuessa voi huomata vielä merkkejä kaivoksen kukoistusajasta. Konttorirakennus, kaivoksen korjaamo ja Kaivoshovi ovat edelleen olemassa. Kaivoshovissa järjestettiin aikoinaan monia tapahtumia, mutta rakennus ei ole enää käytössä. Kylässä on myös sellaisia kadunnimiä kuin Kaivoskatu ja Sinkkikatu.
Entisessä koulurakennuksessa toimii Gunnarin Kartano, jonka taustalla oleva yleishyödyllinen Lyhde ry järjestää erilaisia tapahtumia. Rakennus toimii majoitus- ja tapahtumatilana ja siellä on myös ravintola. Nimi juontaa juurensa Lampinsaaren kaivoksen johtajana toimineesta Gunnar Laatiosta.
Lampinsaaren paviljongin edustalla olevassa uimalammessa ei ole vettä talven aikana.
Entisen kaivoksen läheisyydessä olevat konttori- ja korjaamorakennukset ovat edelleen käytössä.
Lyhyen matkan päässä Gunnarin Kartanosta sijaitsee lammen rannalle rakennettu paviljonki. Lammessa ei ole vettä talvisin, mutta se täytetään vedellä kesän koittaessa.
Monet kylän asuintalot ovat asumattomia, joten pihat ovat kasvaneet umpeen. Maija muistuttaa, että jokaiseen taloon liittyi erilaisia tarinoita. Useassa kylän talossa asutaan tällä hetkellä, ja aikoinaan yli 1 000 asukkaan kylässä on nykyisin noin 280 asukasta.
Lampinsaaren kaivoksessa käytetty vaunu toimii nykyisin kaivoksen muistomerkkinä.
Lampinsaariset yrittivät saada Kaivoshovin käyttöön, mutta Vihannin kunnan kanssa käydyt neuvottelut eivät johtaneet tulokseen.
Lampinsaari on yksi niistä Suomen kylistä, joiden asukasluku kasvaa kesäisin. Maija mainitsee, että kylään on määrä saapua tänä kesänä ryhmä Euroopan solidaarisuusjoukoissa vapaaehtoistyötä tekeviä nuoria.
Kylään saapuvat myös entiset lampinsaariset viettämään kesää, sillä monien kylän nykyisten asukkaiden sukulaiset ovat muualla Suomessa. Maijalla ja Tapanilla on kuusi lasta ja 13 lapsenlasta, ja yksi lapsista asuu Lampinsaaressa.
Lampinsaari vilkastuu kesäisin
Tiheästi rakennettu Lampinsaaren kylä muistuttaa asemakaavaltaan pientä kaupunkia.
Lampinsaaressa liikkuessa voi huomata vielä merkkejä kaivoksen kukoistusajasta. Konttorirakennus, kaivoksen korjaamo ja Kaivoshovi ovat edelleen olemassa. Kaivoshovissa järjestettiin aikoinaan monia tapahtumia, mutta rakennus ei ole enää käytössä. Kylässä on myös sellaisia kadunnimiä kuin Kaivoskatu ja Sinkkikatu.
Entisessä koulurakennuksessa toimii Gunnarin Kartano, jonka taustalla oleva yleishyödyllinen Lyhde ry järjestää erilaisia tapahtumia. Rakennus toimii majoitus- ja tapahtumatilana ja siellä on myös ravintola. Nimi juontaa juurensa Lampinsaaren kaivoksen johtajana toimineesta Gunnar Laatiosta.
Lampinsaaren paviljongin edustalla olevassa uimalammessa ei ole vettä talven aikana.
Lyhyen matkan päässä Gunnarin Kartanosta sijaitsee lammen rannalle rakennettu paviljonki. Lammessa ei ole vettä talvisin, mutta se täytetään vedellä kesän koittaessa.
Entisen kaivoksen läheisyydessä olevat konttori- ja korjaamorakennukset ovat edelleen käytössä.
Monet kylän asuintalot ovat asumattomia, joten pihat ovat kasvaneet umpeen. Maija muistuttaa, että jokaiseen taloon liittyi erilaisia tarinoita. Useassa kylän talossa asutaan tällä hetkellä, ja aikoinaan yli 1 000 asukkaan kylässä on nykyisin noin 280 asukasta.
Lampinsaaren kaivoksessa käytetty vaunu toimii nykyisin kaivoksen muistomerkkinä.
Lampinsaari on yksi niistä Suomen kylistä, joiden asukasluku kasvaa kesäisin. Maija mainitsee, että kylään on määrä saapua tänä kesänä ryhmä Euroopan solidaarisuusjoukoissa vapaaehtoistyötä tekeviä nuoria.
Lampinsaariset yrittivät saada Kaivoshovin käyttöön, mutta Vihannin kunnan kanssa käydyt neuvottelut eivät johtaneet tulokseen.
Kylään saapuvat myös entiset lampinsaariset viettämään kesää, sillä monien kylän nykyisten asukkaiden sukulaiset ovat muualla Suomessa. Maijalla ja Tapanilla on kuusi lasta ja 13 lapsenlasta, ja yksi lapsista asuu Lampinsaaressa.
Lampinsaariset pelastavat kylänsä
Lampinsaariset pelastavat kylänsä
Lampinsaariset pelastavat kylänsä
Lampinsaariset pelastavat kylänsä
Kaivoksen sulkemista seurasi Lampinsaaren kylässä muutaman vuoden mittainen suruaika. Kaivostoiminnan päättyminen osui myös huonoon ajankohtaan, koska Suomi oli vajonnut syvään talouslamaan. Koko maassa oli yli puoli miljoonaa työtöntä vuonna 1993.
Kaivoksen sulkemista seurasi Lampinsaaren kylässä muutaman vuoden mittainen suruaika. Kaivostoiminnan päättyminen osui myös huonoon ajankohtaan, koska Suomi oli vajonnut syvään talouslamaan. Koko maassa oli yli puoli miljoonaa työtöntä vuonna 1993.
Maija muistelee, kuinka käänteentekeväksi tapahtumaksi tuli kyläyhdistyksen koulurakennuksessa järjestämä kokous, jossa käsiteltiin kylän tilannetta. Hän oli silloin kyläyhdistyksen puheenjohtaja.
Kokouksen tunnelma oli aluksi synkkä, koska esillä oli kyläyhdistyksen toiminnan lopettaminen. Vanha kaivosmies Voitto Laurila käytti kuitenkin kaikkien mieleen jääneen puheenvuoron vaatien, että periksi ei pidä antaa.
”Siitä lähti yhteishengen luominen. Me olimme kaikki valmiina tekemään jotakin”, Maija muistelee.
Maija muistelee, kuinka käänteentekeväksi tapahtumaksi tuli kyläyhdistyksen koulurakennuksessa järjestämä kokous, jossa käsiteltiin kylän tilannetta. Hän oli silloin kyläyhdistyksen puheenjohtaja.
Kokouksen tunnelma oli aluksi synkkä, koska esillä oli kyläyhdistyksen toiminnan lopettaminen. Vanha kaivosmies Voitto Laurila käytti kuitenkin kaikkien mieleen jääneen puheenvuoron vaatien, että periksi ei pidä antaa.
”Siitä lähti yhteishengen luominen. Me olimme kaikki valmiina tekemään jotakin”, Maija muistelee.
Maija muistelee, kuinka käänteentekeväksi tapahtumaksi tuli kyläyhdistyksen koulurakennuksessa järjestämä kokous, jossa käsiteltiin kylän tilannetta. Hän oli silloin kyläyhdistyksen puheenjohtaja.
Kokouksen tunnelma oli aluksi synkkä, koska esillä oli kyläyhdistyksen toiminnan lopettaminen. Vanha kaivosmies Voitto Laurila käytti kuitenkin kaikkien mieleen jääneen puheenvuoron vaatien, että periksi ei pidä antaa.
”Siitä lähti yhteishengen luominen. Me olimme kaikki valmiina tekemään jotakin”, Maija muistelee.
Siitä lähti yhteishengen luominen. Me olimme kaikki valmiina tekemään jotakin.
Siitä lähti yhteishengen luominen. Me olimme kaikki valmiina tekemään jotakin.
Siitä lähti yhteishengen luominen. Me olimme kaikki valmiina tekemään jotakin.
Siitä lähti yhteishengen luominen. Me olimme kaikki valmiina tekemään jotakin.
Lampinsaaren entisessä koulurakennuksessa toimii erilaisia palveluita järjestävä Gunnarin Kartano. Nimi kunnioittaa kaivoksen johtajan Gunnar Laation muistoa.
Gunnarin Kartanon nimi löytyy myös Lampinsaaren julkisten paikkojen koristeluista.
Gunnarin Kartano on palvelukeskus, jonka taustalla on yleishyödyllinen Lyhde ry.
Lampinsaaren kaivoskylän katujen nimet viittaavat kylän historiaan. Kaivoskatu on kylän pääkatu.
Lampinsaaren entisessä koulurakennuksessa toimii erilaisia palveluita järjestävä Gunnarin Kartano. Nimi kunnioittaa kaivoksen johtajan Gunnar Laation muistoa.
Gunnarin Kartanon nimi löytyy myös Lampinsaaren julkisten paikkojen koristeluista.
Gunnarin Kartano on palvelukeskus, jonka taustalla on yleishyödyllinen Lyhde ry.
Lampinsaaren kaivoskylän katujen nimet viittaavat kylän historiaan. Kaivoskatu on kylän pääkatu.
Lampinsaaren entisessä koulurakennuksessa toimii erilaisia palveluita järjestävä Gunnarin Kartano. Nimi kunnioittaa kaivoksen johtajan Gunnar Laation muistoa.
Gunnarin Kartanon nimi löytyy myös Lampinsaaren julkisten paikkojen koristeluista.
Gunnarin Kartano on palvelukeskus, jonka taustalla on yleishyödyllinen Lyhde ry.
Lampinsaaren kaivoskylän katujen nimet viittaavat kylän historiaan. Kaivoskatu on kylän pääkatu.
Uusia malmiesiintymiä toivottiin
Uusia malmiesiintymiä toivottiin
Lampinsaaren kaivos suljettiin toukokuussa 1992, mikä ei ollut oikeastaan yllätys. Kaivostoiminnan päättyminen oli ollut puheenaiheena aikaisemmin, koska malmiesiintymät yleensä ehtyvät lopulta. Lampinsaariset olivat kuitenkin toivoneet, että heidän kaivoksestaan löytyy uusia malmiesiintymiä.
”Vasta pari vuotta pari ennen 1992 aloimme uskoa, että jopa meidänkin kaivos lopettaa”, Maija muistelee.
Tapani Isokääntä teki työuransa Lampinsaaren kaivoksessa huolto- ja korjaustehtävissä.
Hän on tehnyt kotinsa takapihalla puusta useita muotokuvia.
Puuveistokset ovat taideteoksia.
Tapani oli jäänyt eläkkeelle työstään kaivoksesta jo aikaisemmin, ja Maija oli ryhtynyt työskentelemään vanhainkodissa. Osa lampinsaarisista muutti etsimään työtä muualle Suomeen. Monet eri puolilta maata alun perin saapuneet Lampinsaaren kaivostyöläiset lähtivät kotipaikkakunnilleen.
Lampinsaaren palvelut vähenivät tässä vaiheessa, koska kaivosyhtiö Outokumpu Oy:n järjestämät palvelut eivät olleet enää saatavissa. Kylän asukasluvun pieneneminen vaikutti muun muassa siihen, että peruskoulu lakkautettiin.
Korkea kaivostorni oli Lampinsaaren maamerkki, kunnes se räjäytettiin vuonna 1995. Se oli symbolinen päätepiste kaivostoiminnalle, mikä oli samalla surullinen päivä kylän asukkaille.
Uusia malmiesiintymiä toivottiin
Lampinsaaren kaivos suljettiin toukokuussa 1992, mikä ei ollut oikeastaan yllätys. Kaivostoiminnan päättyminen oli ollut puheenaiheena aikaisemmin, koska malmiesiintymät yleensä ehtyvät lopulta. Lampinsaariset olivat kuitenkin toivoneet, että heidän kaivoksestaan löytyy uusia malmiesiintymiä.
”Vasta pari vuotta pari ennen 1992 aloimme uskoa, että jopa meidänkin kaivos lopettaa”, Maija muistelee.
Tapani Isokääntä teki työuransa Lampinsaaren kaivoksessa huolto- ja korjaustehtävissä.
Hän on tehnyt kotinsa takapihalla puusta useita muotokuvia.
Puuveistokset ovat taideteoksia.
Tapani oli jäänyt eläkkeelle työstään kaivoksesta jo aikaisemmin, ja Maija oli ryhtynyt työskentelemään vanhainkodissa. Osa lampinsaarisista muutti etsimään työtä muualle Suomeen. Monet eri puolilta maata alun perin saapuneet Lampinsaaren kaivostyöläiset lähtivät kotipaikkakunnilleen.
Lampinsaaren palvelut vähenivät tässä vaiheessa, koska kaivosyhtiö Outokumpu Oy:n järjestämät palvelut eivät olleet enää saatavissa. Kylän asukasluvun pieneneminen vaikutti muun muassa siihen, että peruskoulu lakkautettiin.
Korkea kaivostorni oli Lampinsaaren maamerkki, kunnes se räjäytettiin vuonna 1995. Se oli symbolinen päätepiste kaivostoiminnalle, mikä oli samalla surullinen päivä kylän asukkaille.
Uusia malmiesiintymiä toivottiin
Lampinsaaren kaivos suljettiin toukokuussa 1992, mikä ei ollut oikeastaan yllätys. Kaivostoiminnan päättyminen oli ollut puheenaiheena aikaisemmin, koska malmiesiintymät yleensä ehtyvät lopulta. Lampinsaariset olivat kuitenkin toivoneet, että heidän kaivoksestaan löytyy uusia malmiesiintymiä.
”Vasta pari vuotta pari ennen 1992 aloimme uskoa, että jopa meidänkin kaivos lopettaa”, Maija muistelee.
Tapani Isokääntä teki työuransa Lampinsaaren kaivoksessa huolto- ja korjaustehtävissä.
Hän on tehnyt kotinsa takapihalla puusta useita muotokuvia.
Puuveistokset ovat taideteoksia.
Tapani oli jäänyt eläkkeelle työstään kaivoksesta jo aikaisemmin, ja Maija oli ryhtynyt työskentelemään vanhainkodissa. Osa lampinsaarisista muutti etsimään työtä muualle Suomeen. Monet eri puolilta maata alun perin saapuneet Lampinsaaren kaivostyöläiset lähtivät kotipaikkakunnilleen.
Lampinsaaren palvelut vähenivät tässä vaiheessa, koska kaivosyhtiö Outokumpu Oy:n järjestämät palvelut eivät olleet enää saatavissa. Kylän asukasluvun pieneneminen vaikutti muun muassa siihen, että peruskoulu lakkautettiin.
Korkea kaivostorni oli Lampinsaaren maamerkki, kunnes se räjäytettiin vuonna 1995. Se oli symbolinen päätepiste kaivostoiminnalle, mikä oli samalla surullinen päivä kylän asukkaille.
Eräässä yhdistetyssä paritalossa asuvat Tapani ja Maija Isokääntä. Heillä on paljon kerrottavaa ajasta, jolloin kaivos oli toiminnassa. Tapani työskenteli kaivoksessa huoltomiehenä huolehtien muun muassa ilmastoinnin ja kaivoskuilun hissien toiminnasta.
Maija Isokääntä oli kyläyhdistyksen puheenjohtaja, kun lampinsaariset pelastivat kylänsä.
Isokäännät muuttivat Ylivieskasta silloisen Vihannin kunnan alueella olleeseen Lampinsaareen. Tapani muutti kaivoskylään ensimmäisenä, minkä jälkeen Maija ja lapset saapuivat sinne vuonna 1972. Maijalla oli kylään saapuessaan vain vähän tietoja paikasta, mutta sitten hän huomasi sen olevan hyvä asuinpaikka perheellisille.
”Peruselämäntarpeet olivat täällä. Lapsia oli paljon ja heillä oli ystäviä”, Maija muistelee.
Lampinsaaressa oli niin monipuoliset palvelut, että Maijan mukaan kylästä ei ollut usein tarpeen käydä muualla. Siellä olivat muun muassa terveydenhoitopalvelut, koulu ja kerho- ja harrastustoimintaa lapsille. Kylän asukkaat muodostivat oman yhteisönsä, jonka jäsenillä on oma identiteettinsä. He mainitsevat yleensä olevansa lampinsaarisia sen sijaan, että olisivat vihantilaisia.
Lampinsaaressa on muiden yritysten lisäksi kirpputori nykyisin.
Kaivoshovi oli Lampinsaaren kylän tärkeä kokoontumispaikka. Talo ei ole enää käytössä.
Lampinsaariset hakivat EU:lta tukea, jonka avulla rakennettiin kylän paviljonki.
Lampinsaaren entinen baari on yksi kylän rakennuksista, joka ei ole käytössä.
Maija Isokääntä oli kyläyhdistyksen puheenjohtaja, kun lampinsaariset pelastivat kylänsä.
Eräässä yhdistetyssä paritalossa asuvat Tapani ja Maija Isokääntä. Heillä on paljon kerrottavaa ajasta, jolloin kaivos oli toiminnassa. Tapani työskenteli kaivoksessa huoltomiehenä huolehtien muun muassa ilmastoinnin ja kaivoskuilun hissien toiminnasta.
Isokäännät muuttivat Ylivieskasta silloisen Vihannin kunnan alueella olleeseen Lampinsaareen. Tapani muutti kaivoskylään ensimmäisenä, minkä jälkeen Maija ja lapset saapuivat sinne vuonna 1972. Maijalla oli kylään saapuessaan vain vähän tietoja paikasta, mutta sitten hän huomasi sen olevan hyvä asuinpaikka perheellisille.
”Peruselämäntarpeet olivat täällä. Lapsia oli paljon ja heillä oli ystäviä”, Maija muistelee.
Lampinsaaressa oli niin monipuoliset palvelut, että Maijan mukaan kylästä ei ollut usein tarpeen käydä muualla. Siellä olivat muun muassa terveydenhoitopalvelut, koulu ja kerho- ja harrastustoimintaa lapsille. Kylän asukkaat muodostivat oman yhteisönsä, jonka jäsenillä on oma identiteettinsä. He mainitsevat yleensä olevansa lampinsaarisia sen sijaan, että olisivat vihantilaisia.
Lampinsaaressa on muiden yritysten lisäksi kirpputori nykyisin.
Kaivoshovi oli Lampinsaaren kylän tärkeä kokoontumispaikka. Talo ei ole enää käytössä.
Lampinsaariset hakivat EU:lta tukea, jonka avulla rakennettiin kylän paviljonki.
Lampinsaaren entinen baari on yksi kylän rakennuksista, joka ei ole käytössä.
Lampinsaaren kylä ei kadonnut kaivoksen mukana
Lampinsaaren kylä ei kadonnut kaivoksen mukana
Lampinsaaren kylä tunnetaan siitä, kuinka sen asukkaiden tärkeimpänä työllistäjä toiminut kaivos lakkautettiin aikoinaan. Se johti suruaikaan, jolloin myös kylän asukasluku laski. Lampinsaariset ryhtyivät suruajan päätyttyä toimiin kylänsä pelastamiseksi. Se on nykyisin kesänviettopaikka, jossa kaivoksen muisto elää.
Lampinsaaren kaivoskylän rakentamisen taustalla oli ajatus, että kaivostyöläiset asuisivat työpaikkansa lähellä.
Raahen kaupungin alueella sijaitseva Lampinsaaren kylä on metsän ympäröimä saareke. Alueella oli aikoinaan suurimmaksi osaksi suota, jossa marjastajat ja metsästäjät liikkuivat, kunnes malmiesiintymän löytyminen johti kaivoksen perustamiseen 1950-luvun alussa. Kylä rakennettiin, jotta työntekijät voisivat asua mahdollisimman lähellä kaivosta.
Katso dokumentti
Katso dokumentti
Lampinsaaren kaivoskylä
Lampinsaaren kaivoskylä
Kaivoskylän esikuvana oli puutarhakaupunki. Suurin osa asuintaloista on pientaloja, joten kylässä on vähemmän rivi- ja kerrostaloja. Monia pientaloja kutsutaan Pyypareiksi, jotka on suunniteltu kahden perheen asunnoiksi. Nämä asunnot on myöhemmin yhdistetty yhden perheen käyttöön.
Lampinsaaren kylä ei kadonnut kaivoksen mukana
Lampinsaaren kylä tunnetaan siitä, kuinka sen asukkaiden tärkeimpänä työllistäjä toiminut kaivos lakkautettiin aikoinaan. Se johti suruaikaan, jolloin myös kylän asukasluku laski. Lampinsaariset ryhtyivät suruajan päätyttyä toimiin kylänsä pelastamiseksi. Se on nykyisin kesänviettopaikka, jossa kaivoksen muisto elää.
Lampinsaaren kaivoskylän rakentamisen taustalla oli ajatus, että kaivostyöläiset asuisivat työpaikkansa lähellä.
Raahen kaupungin alueella sijaitseva Lampinsaaren kylä on metsän ympäröimä saareke. Alueella oli aikoinaan suurimmaksi osaksi suota, jossa marjastajat ja metsästäjät liikkuivat, kunnes malmiesiintymän löytyminen johti kaivoksen perustamiseen 1950-luvun alussa. Kylä rakennettiin, jotta työntekijät voisivat asua mahdollisimman lähellä kaivosta.
Youtube dokumentti
Lampinsaaren kaivoskylä
Kaivoskylän esikuvana oli puutarhakaupunki. Suurin osa asuintaloista on pientaloja, joten kylässä on vähemmän rivi- ja kerrostaloja. Monia pientaloja kutsutaan Pyypareiksi, jotka on suunniteltu kahden perheen asunnoiksi. Nämä asunnot on myöhemmin yhdistetty yhden perheen käyttöön.
